lauantaina, marraskuuta 10, 2007

Pimahtamista ja hyvää mieltä

Hyvillä mielin sitä oli, kun saatiin tapetit revittyä äidin makuuhuoneesta ja olkkarista. Eipä ollut hyvää mieltä aamulla, kun äiti pimahti ja kunnolla. Ja kun pimahtaa, sitä leppyy (ainakin äiti). Minä taidan olla vähän sellainen, että en oikein osaa leppyä. Sirkka, Tuula ja Marjut olivat auttamassa meitä, mutta kyllä hekin meinasivat pimahtaa, kun tapetti ei meinannut lähteä irti, vaikka olisi mitä tehnyt. He olisivat toivoneet yhtä helppoa tapettia kuin mitä olkkarissa oli. No, ei se haittaa, vaikka aikaa menikin!

Ei kommentteja: