Sunnuntain iloa

Tosi mahtavaa, että sunnuntai oli taas näin hyvä kuin se tänään oli! Aamulla olin kissoja morjenstamassa, ajattelin, miten mukavaa on, kun talossa on monta tervehdittävää kissaa. Olin muutaman kierroksen Sirkkulassa, yhdellä kierroksella ihmettelin, missä olen likastanut verkkatakkini hihan, yhtään en tiennyt, missä se olisi voinut likastua. Katsoessani hihaa kuulin kovaa kolinaa ikkunasta, enpä tainnut siihen juurikaan hätkähtää, mutta näin kyllä, kuka kolisti. No, Mikko se sitten oli! Kai siinä oli se, että hän tahtoi varmistaa mun olevan mukana. Ja mähän olin, tietenkin!