sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Oliko jokin unohtunut

Sunnuntaina en ollut unohtanut ystäviäni, en vaikka olisin mitä tehnyt. Kaikkein eniten oli mielessäni, miten Mikko on saanut lomalla ollessaan kuulla näistä Kauhajoen koulusurmista. Muistelisin, että hän olisi silloinkin ollut Vainiolla, kun Jokelan surmat olivat. Olikin, koska muutamaa viikkoa surmien jälkeen lähti kuskaamaan meitä Bergvikiin. Mutta olin hyvällä mielellä, kun keskiviikkona sain istua Salon kirkon, kotikirkkoni, penkissä ja itkeä pois sen järkytyksen, mikä surmista oli tullut. Tässä ja nyt, elämän pitää jatkua, myös minun!

Ei kommentteja: