Viimeinen keskiviikko, laulu

Tässä on tää laulu jonka lauloin viimeisenä kesäkeskiviikkoiltana. Laulun nimi on Ensimmäinen ja viimeinen.

Eivät kielet enkeleiden, eivät sanat viisaimmat, eivät uskon sankareiden teot suuret voittoisat, eikä salaisuuskaan suuri, ole minkään arvoinen tärkein vain jos puuttuu juuri: Jos rakkautta tunne en.

Vaikka kaiken omaisuuden nälkäisille jakaisin, enkä itselleni täällä mitään saisi takaisin, vaikka vihdoin hävittäisi minut tuli hirmuinen, sekin turhaksi vain jäisi, jos rakkautta tunne en.

Arvoitusta katselemme niin kuin peiliin hämärään. Vielä hiipuu rukouksemme, liekki sammuu pimeään. Rakkaus on ensimmäinen, rakkaus on viimeinen. Jälkeen taisteluiden näiden me nähdä saamme kasvot sen.