Keittiön lattia tuli valmiiksi, se oli mukavaa! Remontti on nyt sitten loppusuoralla, olen saanut huonettani kuntoon, äidin avustuksella kaikki tapahtuu reippaasti. Minusta se on mukavaa, koska hitaasti tapahtuvat jutut ovat ärsyttäviä. Tänään olin kaupungilla hakemassa juotavaa, olin myös kirjastossa. Roskia on ollut pitkin huushollia, äiti on lakaissut niitä kaikkialta, myös minun huoneestani. Siellä oli vielä vanhan tapetin paloja, joita en ollut huomannut. Kello on jo yhdeksän, Nero näyttää edelleenkin olevan aïka ärtynyt, kun häntä heiluu...
Minulla on kaikki kohdillaan, kun huone on pikkuhiljaa kunnossa, se on mukavaa, kun saan sinne omat tutut ja turvalliset tavarat!
torstaina, marraskuuta 22, 2007
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
Runopiiri ja lattiaremontti
Tänään on tasan kaksi viikkoa Jokelan koulukeskuksen järkyttävistä tapahtumista. Runopiirissä oli ihan mukavaa, sain harjoiteltua yhden monista joulurunoistani. Vielä menee pieni aika remontin keskellä, koska keittiön lattian remontti alkoi tänään. Tapetoinnit ja maalaukset on jo tehty, mutta nyt alkoi sitten tämä lattiaremppa. Olin ravintola Vidassa syömässä, söin havajinleikkeen ja tsatsiki-perunasalaatista tekemäni yhdistelmän. Havajinleike oli niin iso, että en meinannut jaksaa syödä. Mutta söin, hyvää oli!
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
Viimeinen kirjoittajapiiri
Tänään meillä oli viimeinen kirjoittajapiiri, se meni yleiseksi pulinaksi. Varsinkin Helmisen Anja on aika värikäs tyyppi. Tosi mukavaa, että meissä kirjoittajissa on värikkäitä tyyppejä, se olisi aika tylsä, jos sellaisia ei olisi. Minulla oli hyvä mieli, koska tekstini oli taas aika hyvä. Ylimääräisiä sanoja oli, mutta pikkuhiljaa alkaa päästä niistä eroon.
Kaikki ystävät ovat ihania, myös ne, joita olen saanut kirjoittajapiirissä. Ulpu kertoi, että minunlaiselleni Asperger-ihmiselle kuuluu negatiivisen palautteen hyväksymisen vaikeus. Tuota en ollut edes tullut ajatelleeksi, koska minun mielestäni se palaute, mitä me kirjoittajapiirissä saamme, on tarkoitettu meille opetukseksi. Olen varma, että tulen oppimaan vielä paljon siitä, miten saan aikaan hyviä tekstejä!
Kaikki ystävät ovat ihania, myös ne, joita olen saanut kirjoittajapiirissä. Ulpu kertoi, että minunlaiselleni Asperger-ihmiselle kuuluu negatiivisen palautteen hyväksymisen vaikeus. Tuota en ollut edes tullut ajatelleeksi, koska minun mielestäni se palaute, mitä me kirjoittajapiirissä saamme, on tarkoitettu meille opetukseksi. Olen varma, että tulen oppimaan vielä paljon siitä, miten saan aikaan hyviä tekstejä!
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Kaffemuki, Nerkku remonttireiskana
Kaffemukissa oli mukavaa, kun Veteraanikuoro lauloi. Oli kuin olisi ollut taivaassa sitä laulua kuunnellessa, varsinkin kun suurin osa laulajista on reippaasti päälle seitsenkymppisiä. Kävin Halikossa kirkkoa kuvaamassa, kun sunnuntaina en ollut saanut kovin hyvää kuvaa. Kotiin tullessani Katja ja Mika olivat just lähdössä, Katja kertoi Nerkun saaneen maalia turkkiinsa. No, minä tietysti ihmettelin, mutta Nerkun tuntien se voi olla hyvinkin mahdollista. Äiti oli karstannut häntä, oli saanut suurimmaksi osaksi maalin pois, minäkin karstasin ja rakas kollimme vain kehräsi!
sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007
Bergvik, Halikko, Nerkun synttärit
Olin Bergvikissä, paikka oli tosi hieno! En ole koskaan ollut niin hienossa paikassa kuin Bergvik on. Ohjelmaa oli vaikka kuinka paljon ja kaikki oli ihan mukavaa! Patikoin muiden mukana reippaat kolme kilometriä, se oli kiva lenkki. Pääsin Halikkoon Pekan kanssa, Eijan veli Ensio toi minut kotiin. Laulaminen on mukavaaa! Kerroin Erkille ja muille Halikon kirkon sakastissa olleille, että irtisanoutumisuhka näyttäisi olevan väistymässä. Arto-suntio kysyi, kumpi on antanut periksi. Sitä en osannut sanoa, oliko se rukouslappu vaikuttanut siihen, mutta jotenkin oli sellainen fiilis, että kyllä se sovintoesitys läpi menee! Nerkku-kollimme täytti yhdeksän vuotta, miau!
lauantaina, marraskuuta 17, 2007
Iloinen lauantai!
Lauantaina oli mukava päästä Halikon kirpputorille, Pekka ihmetteli kovinkin, kun minua ei ollut näkynyt pitkiin aikoihin. Olinhan minä menossa jo viime viikolla, mutta kun äiti pimahti, minun oli pakko jäädä kotiin laittamaan huonettani. Tosi mukavaa oli nähdä kaikki Halikon ystävät! Äiti antoi minulle sellaisen neuvon, etten pahottaisi nuorten remonttireiskojemme mieltä sillä, että kertoisin kaikki hänen ärräpäänsä. Se on hyvä neuvo, lupasin, etten tekisi sitä, koska he ovat kuitenkin tosi mukavia ja tekevät työnsä todella hyvin. Halikon kirkossakin tuli käytyä sen verran, että kerroin Artolle olevani tulossa Tuomasmessuun illalla. On sekin kivaa, kun äiti toi taas ison kasan joululahjoja valmiiksi!
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Remonttireiskan apuna
Olin aamulla hiomassa huoneeni seiniä, mulla riitti siinä puuhaa! Taatusti pölyisintä hommaa, mitä olen omassa huoneessani tehnyt. Rystyset olivat aivan rikki ja oikean etusormen rystysestä valui verta vasta hiomaani seinään. Sanoin, että tahdon tehdä, on edes jotain tehnyt remontin aikana. Olin iloinen, että sillä tavalla sain olla hommissa mukana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)