sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Loppiainen 2008

Nerolla ei ollut kovin hyvä päivä tänään, hän kiukutteli ja sähisi, kostaen minulle sen, että olin kiukutellut hänelle. Minua vaan harmitti alkaa maton harjaaminen, koska sunnuntai on lepopäivä. Aamulla otin reilusti pidemmät tupluurit kuin normaalina aamuna. Kello oli kahdeksan aamulla, kun nousin ylös ja laitoin koneeni käyntiin. Nettisivutkin sain vihdoin ja viimein valmiiksi, nyt tuntui tosi mukavalta. Naureskelin taas kerran sitä, miten iloinen sitä voikin olla yhden päivän aikana, olin minä iloinenkin! Ajattelin oikein kovasti Kokkilan lossin ystäviäni, mukavaa!

lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Mummi kävi meillä

Mummi kävi meillä, kun oli kaupassa, sen reissun jälkeen olikin kiva avata ovi ja päästää hänet meille. Omaan huoneeseeni en olisi millään päästänyt, koska pelkäsin, että hän nuuskisi kaikki tavarani. Kuitenkin sitä tahtoo pitää oman huoneensa omana reviirinään, minusta se tuntui vähän oman rauhan rikkomiselta. Suostuin kuitenkin näyttämään uuden hyllyni, ei siinä mitään sen ihmeellisempää ollut. Kiva, kun Mummi tuli meille katsomaan, miltä meillä näyttää remontin jälkeen. Ihan kivahan tästä tuli!

perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Perjantai, vuoden'08 ensimmäinen

Minulla oli pieni harmin aihe, mikä on kyllä ihan siitä pienimmästä päästä. Nimittäin se, että mun piti alkaa seurata Keski-Euroopan mäkiviikon kolmatta osakilpailua, mutta siinä kävikin nyt sitten niin, että tuuli oli liian kova, että se olisi voitu hypätä. Minulla oli mukavaa, sain hakea äidille ruokarahan ja teinkin sen taas ihan mielelläni. Mikä ilonaihe! Mun eläke nousi peräti 55 euroa! En ollut osannut tällaista odottaa, mutta nyt ollaan ilosia! Harmittaa se, että kun on eläkkeellä, mutta siihen on oma syynsä, nimittäin toi kurjimus Aspergerin oireyhtymä... Jota mä en edes halunnut. Minulla oli hauskaa, sain olla hyvillä mielin koko päivän!

torstaina, tammikuuta 03, 2008

Tänään...

Äiti oli kaupungilla, antoi laittaa kulmakarvat. Minä olin kotona, olin koko päivän, koska en olisi vielä voinut lähteä. Minusta on mukavaa, kun voin antaa ruokarahan, tosin alussa se sujui aika vastentahtoisesti. Nyt, kun on tottunut siihen, että sen tekee joka kuukausi, saa olla iloinen siitä, että se on tapa. Kaikkea rahaa ei voi pitää itsellä, mutta yhdessä jutussa mulla on ollut aika opetteleminen: Nimittäin siinä, että raha ei kasva puussa. Siinä on aika opetteleminen vielä nytkin!

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

Pitihän toi ylläri kertoa!

Ensiksi en oikein tiennyt, kenelle olisin sen kertonut, mutta ihminen kyllä löytyi alta aikayksikön! Aamulla sinnittelin puoli kuuteen asti, uni ei enää neljän jälkeen tullut. Hiukan puoli kuuden jälkeen juttelin Pertin kanssa, olin surullinen, kun arvelin tämän kerran olevan viimeisen, jona Hilkka-mamma muistaa minua. Mitäs lossimies Vuorinen sanoikaan mulle? Hän sanoi, ettei mun pidä murehtia sitä turhaan, olen nyt päivän aikana yrittänyt pitää sen mielessäni. Vaan kyllä se pistää murehtimaan, kun on saanut elää isänsä kummitädin rinnalla niin pitkään. On nähnyt, kuinka hauras ja heiveröinen toinen on. Päätin, että kun menen seuraavan kerran Kukonkalliolle Hilkkaa katsomaan, ryhdistäydyn ja otan häntä reippaasti kädestä tai olkapäästä kiinni.

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Nettikuva Kokkilan lossilta



Kuvassa on Kokkilan lossi, kuva on osoitteesta www.halikko.com. Minulla on kokemusta Kokkilan lossilla kulkemisesta myös vuodelta 2007. Kuljin sillä heti talvesta asti, kesällä muutaman kerran ja syksyllä olin siioninvirsiseuroissa.

Tervetuloa, 2008

Tervetuloa vuosi 2008, oikein hyvää uutta vuotta! Olin yöllä Lumian ja Saulin talon pihassa katsomassa ilotulitusta, tullessani takaisin liukastuin oikein kunnolla. Nyt saisi ampua vielä vajaan tunnin, mutta on se tainnut hiljetä aika reippaasti. Yöllä ne niitä raketteja ampuivat, ainakin suurimmaksi osaksi. Mutta nyt, oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille! Toivottavasti kaikki nauttivat uudesta vuodesta!