maanantaina, kesäkuuta 23, 2008
Uusi viikko alkoi remontilla
Näin tää juhannuksen jälkeinen viikko alkoi, remontin alkamisella. Ihmettelin kovin, kun hieman kahdeksan jälkeen oli aikamoinen mekkala Martan puolella. Siitä mä arvasin heti, että nyt on remontti alkamassa. Häädin äidin sängystä ylös ja me mentiin kiireesti tyhjentämään tavaroita, mitä vielä parvekkeella oli. Mulla oli niin järjettömän kova hiki, sit viel lähdin kaupungille, kun oli kaupassa käymistä ja lipaskin piti viedä laskettavaksi. Vesisade oli päivän aikana mitä mahtavin, olin ihan litimärkä tullessani reissusta kotiin. Mutta sain kuitenkin homman tehtyä, ihan hyvä!
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008
Sunnuntaina
Olin niin iloinen hyvin menneestä juhannuksesta, kyllä! Nyt, kun on kulkenut Naarilassa juhannuksena, saakin sitten kulkea myös koko loppukesän. Oli niin hauskaa käydä äidin kanssa lenkillä, nyt en viipeltänyt ihan siihen tahtiin kuin aikaisemmin. Ihmettelin, miten hienoa mulla on ollut koko kesä, ihan alusta asti kaikki on mennyt hyvin. Ja loppukesäänkin toivoo sitä hyvää fiilistä, mikä oli nyt kesän alussa. Kaikki hyvin, fiilis hyvin!
lauantaina, kesäkuuta 21, 2008
Juhannus 2008
Oli niin iloinen juhannus, vaikka satoikin. Ihmeesti sitä nauttii juhannuksesta, vaikka sen on viettänyt samassa paikassa jo monta vuotta! Kokeilin, saisinko pallon koriin, siinä kohtaa ensikertalainen linja-autonkuljettaja kysyy kokeneelta vierailijalta, saako kahvia. En kyllä muista sellaista tilannetta, että linja-autonkuljettajat olisivat jääneet ilman kahvia sen enempää kesäkeskiviikkoina kuin juhannuksenakaan. Sateesta huolimatta jaksoin viipeltää pitkin poikin Naarilaa, uusi osa oli mulle ihan outo tuttavuus. Osallistuin villasukan heittokilpailuun, yhteistulokseni oli 16 metriä ja koko joukkueen 101 metriä. Tää juhannus on ollut mulle enemmän kuin unohtumaton, vielä juhannusaattonakin sain liukua Sirkkulaan! Iloinen juhannus ja kaikki hyvin koko juhannuksen!
torstaina, kesäkuuta 19, 2008
Torstai ja keskiviikko
Keskiviikko oli kerta kaikkiaan mahtava, en ole koskaan kokenut sellaista päivää! Ihmettelin kovasti, kun en ollut vielä keksinyt, mistä keskiviikon hyvyys olisi voinut johtua. Osa johtui siitä, että näki ystäviä pitkin päivää. Niin ja toki Mikko oli siinä kans mukana, ei häntä voi ollenkaan unohtaa! Torstaistakin näyttäisi tulevan oikein hyvä, ainakin aamun sai hyvin liikenteeseen. Remonttia tulee varmasti seurattua paremminkin, kun juhannuksen jälkeen pitäisi osua tähän meidän kohdalle. Mutta nyt vietetään tää juhannus pois alta, nautitaan juhannuksesta!
tiistaina, kesäkuuta 17, 2008
Oli hauskaa
Oli niin hauskaa taas tänään, en oikein tiedä, miten mä saankin itselleni niin hauskat päivät. Varsinkin ystäviä nähdessä päivät menevät kuin siivillä, se saa minut oikein ihmettelemään, minne kokonaiset kuukaudet menevät. Ulkona sataa ja kotona soi puhelin, mummi soittaa meille. Ja mulla on hyvä fiilis, koska mä nautin sateesta. Lähdin aamupäivällä perunoita ja omenoita hakemaan, osa päivästä meni huonetta siivotessa. Huoneen siivoamiseen saikin olla tosi tyytyväinen, olinkin! Kävin kuvaamassa, missä vaiheessa päätyparvekkeiden remontti on, aika hurjan näköistä oli, musta tuntui, että parvekkeet olivat muuta asuntoa korkeammalla!
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Hauskaa maanantaita
Olin Rantapirtillä lausujien kanssa, ulkoremonttikin alkoi. Olin ulkona odottamassa, että pääsisin lähtemään Pirtille, kuulin kovaa sorkkaraudan ääntä. Siitähän sitä sitten arvasi, että ulkoremontti on alkamassa. Joten tällaista nyt tänään, kuuntelin sitä odottaessa. Minulla oli ihan hauskaa Rantapirtillä, 17 astetta oli veden lämpötila. Ei kovin kylmää, mutta ei kovin lämmintäkään.
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008
Sunnuntain iloa
Tosi mahtavaa, että sunnuntai oli taas näin hyvä kuin se tänään oli! Aamulla olin kissoja morjenstamassa, ajattelin, miten mukavaa on, kun talossa on monta tervehdittävää kissaa. Olin muutaman kierroksen Sirkkulassa, yhdellä kierroksella ihmettelin, missä olen likastanut verkkatakkini hihan, yhtään en tiennyt, missä se olisi voinut likastua. Katsoessani hihaa kuulin kovaa kolinaa ikkunasta, enpä tainnut siihen juurikaan hätkähtää, mutta näin kyllä, kuka kolisti. No, Mikko se sitten oli! Kai siinä oli se, että hän tahtoi varmistaa mun olevan mukana. Ja mähän olin, tietenkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)