Näytetään tekstit, joissa on tunniste Surua ja mahtavuutta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Surua ja mahtavuutta. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, heinäkuuta 04, 2009
Suru-uutisia Lasinpuhaltajankadun Kissalasta
Minulle hyvin rakas Hilkka-mamma kuoli torstai-iltana, olihan se tietysti aika kova paikka. Mutta olin moneen otteeseen kuullut, että Hilkka toivoo pääsevänsä pois, no olihan jo aikakin. Hänellä on pitkä elämä takanaan, sitä voi muistella hyvillä mielin. Riitta sanoi, että nyt oli aika, mutta pahaltahan se tuntuu...
sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008
Oliko jokin unohtunut
Sunnuntaina en ollut unohtanut ystäviäni, en vaikka olisin mitä tehnyt. Kaikkein eniten oli mielessäni, miten Mikko on saanut lomalla ollessaan kuulla näistä Kauhajoen koulusurmista. Muistelisin, että hän olisi silloinkin ollut Vainiolla, kun Jokelan surmat olivat. Olikin, koska muutamaa viikkoa surmien jälkeen lähti kuskaamaan meitä Bergvikiin. Mutta olin hyvällä mielellä, kun keskiviikkona sain istua Salon kirkon, kotikirkkoni, penkissä ja itkeä pois sen järkytyksen, mikä surmista oli tullut. Tässä ja nyt, elämän pitää jatkua, myös minun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)