perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Aika hurjia ja hauskoja päiviä!

Oltiin muutama minuutti myöhässä tossa torstaina, ihmettelinkin, miten kovasti Esko paineli Halikon kierroksen. Ja kun tultiin Halikon kierrokselta takaisin, siinä kohdassa kotiin menneillä oli auton vaihto edessään. Mäkin olin tosi iloinen, kun auto 128 oli saatu kuntoon. Keskiviikon runotunnilla osasin ulkoa pienen runopätkän yhdestä jaetusta runosta, hyvä Maria, tästä se lähtee! Kun opin yhden, opin ne muutkin!

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008

Neron kanssa hurrr hurrr

Neron kanssa hurrr hurrr, maailman paras kissa sanoo miau miau. Katson luottavaisesti elämää eteenpäin, voisiko olla elämää ilman kissaa? Ei voisi olla elämää ilman, että kissa sanoo miauuu!

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Minulla oli mukavaa!

Helmikuussa muistin luvanneeni, että menisin Halikon kirpparilla käymään ja tein sen! Oli ihan mukavaa, kun kaikki oli ihan hyvin. Aamulla äiti lähti Perniöön Vainion Veikon hautajaisiin. Mä vein kännykkälaskuni, kun se oli pyörinyt muutaman päivän, pakkohan se oli viedä, kun eräpäivä lähestyy... Kirppikselläkin tuli käytyä!

sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Mukavaa!

Sain rukoilla Isabellalla töissä olevien ihmisten ja kissaystävien puolesta! Toivottavasti Nero (mun oma kissa) ja Olivia (Launosten kissa) kehräävät vielä monta vuotta tästä eteenpäin. Ainakin toivon sitä Nerolle, mutta myös Olivialle, vaikka hän on reippaasti Neroa iäkkäämpi. Olen kyllä hyvillä mielin, kaikki on kohdillaan viikonlopun jälkeen!

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Mun urani hauskin lauantai

Olin Halikon kirpputorilla, käveltyäni koulukeskuksen pysäkiltä Rysään seisoin kirpputorin puolella ja ihmettelin, kun ihmiset nauroivat niin kamalasti. Kun olin päässyt omalle paikalleni sohvalle, huomasin, että Saarisen Jukka ja Veijo olivat tulleet kahville. Kyllä ne Veijon jutut hiukan muakin hymyilyttivät, mutta en mä kyllä naureskellut toisten lailla. Mutta kovasti kiireinen Veijon päivä oli kaksine hautajaisineen ja häineen, mutta sehän kuuluu suntiolle. Yksissä hautajaisissa oli Veijon kertoman mukaan ainoastaan kolme ihmistä, siunannut pappi, kanttori ja suntio itse. Kumma, että niinkin yksin voivat ihmiset olla.