sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Oliko jokin unohtunut

Sunnuntaina en ollut unohtanut ystäviäni, en vaikka olisin mitä tehnyt. Kaikkein eniten oli mielessäni, miten Mikko on saanut lomalla ollessaan kuulla näistä Kauhajoen koulusurmista. Muistelisin, että hän olisi silloinkin ollut Vainiolla, kun Jokelan surmat olivat. Olikin, koska muutamaa viikkoa surmien jälkeen lähti kuskaamaan meitä Bergvikiin. Mutta olin hyvällä mielellä, kun keskiviikkona sain istua Salon kirkon, kotikirkkoni, penkissä ja itkeä pois sen järkytyksen, mikä surmista oli tullut. Tässä ja nyt, elämän pitää jatkua, myös minun!

maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Oli kivaa maanantaina

Enää en harmitellut sitä, etten päässyt suoraan kuoroon. Minulla on nyt sitten koelaulu tiedossani, en vaan tiedä, koska se sopii Martti-kanttorille. Mulla on ihan hyvä fiilis lähtiessäni sitä laulamaan. Tänään täytän nyt sitten 33 vuotta, olen iloinen siitä, etten ole elänyt yhtäkään päivää turhaan. Laitoin Vainion Liikenteelle menevän kortin Kuirolle, siinä meillä oli tosi hauskaa harmitellessani sitä, kun en ollut muistanut ottaa aamulla mukaan. Mutta eihän se haittaa, kun se lähtee Kuirolta. Olen onnellinen kaikesta päivän aikana tapahtuneesta, se sai minut hyvälle mielelle!

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Asiasta toiseen...

Lauantain lehdessä oli mun koulukaverin kuolinilmoitus, kesällä oli ehtinyt täyttää 31 vuotta, eli siis pari vuotta mua nuorempi. Olen tässä yrittänyt selvitä isommasta shokista, joten sekin on onnistunut aika hyvin. Olen ollu ulkona vähän pihatöissä, haravoitiin takanurmikkoa. Ei vaan puhti riittänyt sitä loppuun asti tekemään, mutta saatiin sitä hommaa sentään vähän tehtyä. Olin tosi iloinen, kun saatiin hyvä mieli, sehän siinä hommassa olikin kaikkein parasta!

lauantaina, syyskuuta 20, 2008

Kaverin kuolema

Se todellakin pysäytti mut tänään. Lasse oli päivällä Halikosta tullessa paikkurissa, hän kysyi, muistanko tätä kyseessä olevaa nuorta miestä, Leppäsen Mikaa. Kyllä mä muistin, kun olin pari vuotta ollut hänen kanssaan yläkoulussa samaan aikaan. Se sai mut miettimään sitä, miten rajallista elämä ihan oikeesti on. Mika oli varmaan kuollut syöpään tai johonkin muuhun sairauteen. En ollut edes tajunnut sitä, ennen kuin näin kuolinilmoituksen tän päivän lehdessä. Jotenkin tuntuu, että mun pitäisi ottaa osaa muun perheen suruun, mutta kun mä en tiedä, miten mä sen tekisin. Mutta kai se siitä hahmottuu, kun aika kuluu...

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Ranskan opiskelut liikenteeseen!

Ranskan opiskeluja saan laittaa liikenteseen tänään, on tää niin mahtavaa! Käsin täytettävät ilmoittautumislomakkeet pitää kans täyttää nyt, koska siinä pitää olla allekirjoitus, että on valmis maksamaan kurssimaksun. Kirjasta lähtien tarvikkeet alkavat olla valmiina, joten ei muuta kuin opiskelut liikenteeseen ja reippaasti saa niitä laittaa. Katsotaan, miten hauskaa mulla onkaan tänään! Pikkuserkkuni on lähtenyt Ruotsiin kaveriaan morjenstamaan, tänään sitte 40 vuotta täyteen maailman upeimmalle pikkuserkulle!

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

Salo-lauantai ja iloinen sunnuntai

Olin lauantaina koko päivän liikenteessä, Salo-päivänä riitti kaikenlaista mukavaa touhuamista. Olin Uskelan kirkon kellotornissa ja kiertoajelulla, torilla ottamassa vastaan yleisökilpailusta voittamaani kirjapalkintoa. Marita ottaa melkein aina Salo-päivän aikana minusta ja Halkilahden Jaakosta kuvan, niin hän teki nytkin. Edellissyksyinenkin on vielä jäljellä. Sunnuntaina olen voinut kerrankin viettää vapaapäivää, ensi viikko on aika tavalla täynnä. Joten vapaapäivä tuli ihan hyvään kohtaan, just sillä tavalla kuin olen odottanut sen tulevan. Ja kun lauantaina on ollut iloinen reissaamisen mieli, reissaaminen on ollut tosi mukavaa. Eikä olisi yhtään harmittanut, vaikka olisin mennyt Halikkoon!

perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Perjantaina mahtavaa

Oli niin mahtava perjantai ettei ole tällaista ollutkaan! Mun ja Mikon läppä oli taas ihan niin hervotonta kuin sen voi kuvitella olevan. Menin kotipysäkin ohi Sirkkulaan, sinne tullessa Mikko härnäsi mua, takaisin tullessa hän kysyi multa, olinko suuttunut hänelle. Mä sanoin, että en tietenkään ole, eihän sitä parane mukavalle linja-autonkuljettajalle pienestä härnäämisestä suuttua. Eikä varsinkaan päivänä, josta näyttää tulevan heti alusta asti hyvä. Olin tosi iloinen hyvästä alusta viikonloppuun, toivottavasti lauantai ja sunnuntai olisivat yhtä hyviä!

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Ei kovin hyvä päivä nyt

Olin niin kipeä aamulla, en ole aikoihin ollut näin kipeä kuin tänään. Olin tosi lähellä nuokahtaa aamukiekkoja tehdessä, kädet oli ihan jäässä. On ne vieläkin, taitaa kyllä mennä koko päivä, ennen kuin ne lämpiävät. Olin keskiviikkona siioninvirsiseuroissa Kesä-Angelassa, seurat oli tosi kivat. Ihan sen verran olin siinä rantavedessä, että kerkesin kädet liottaa, joten seurauksena siitä oli jäätyneet kädet. Flunssa on kans ollu viime päivien riesana, joten tässä on nyt sitten kaikki tullu just tähän yhteen ainoaan kohtaan. Kokeilin tossa ranteitani, ne on vielä ihan jäässä. Mutta ihan hyvä fiilis seuroista jäi, mukavaa!

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Jotain hauskaa, jotain mahtavaa

On jotain hauskaa, on jotain mahtavaa. Olin niin iloinen sunnuntaina kulkiessani ne muutamat kerrat Halikon ja Sirkkulan väliä ja vielä ihan hyvillä mielin. Naureskeltiin Mikon kanssa, läppä kyllä lentää meillä molemmilla. Tiistaina ei ole nyt sitten ollut tätä meidän läpänheittoa, koska Mikolla oli nyt vapaapäivä, ei sitä ollut maanantainakaan, johtuen vapaapäivästä. Tiistai oli tosi hauskaa, kaikki oli tosi hyvin. Pihakokous taitaa olla tossa menossa, mä en tiedä paljonkaan, mitä siinä tapahtuu. Mutta kaikki on ollut tänään tosi hyvin!

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Kaupungilta tullessa...

No tänään oli sikäli ihmeellinen päivä, että Suokkaan Mikko oli paikkurissa, no enhän mä häntä juurikaan paikkurissa näe, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Muisti vieläkin, mitä juhannuksena tapahtui, hän joutui hakemaan myös toisen auton ihmiset, kun ensin oli saanut oman kuorman tyhjäksi. Sunnuntaina silittelin Jeppeä ja tänään kuljin emännän kanssa samaa matkaa paikkurissa. Joten meillä kyllä riitti tarinaa, saatiin toisemme iloiseksi!

Viimeinen keskiviikko, laulu

Tässä on tää laulu jonka lauloin viimeisenä kesäkeskiviikkoiltana. Laulun nimi on Ensimmäinen ja viimeinen.

Eivät kielet enkeleiden, eivät sanat viisaimmat, eivät uskon sankareiden teot suuret voittoisat, eikä salaisuuskaan suuri, ole minkään arvoinen tärkein vain jos puuttuu juuri: Jos rakkautta tunne en.

Vaikka kaiken omaisuuden nälkäisille jakaisin, enkä itselleni täällä mitään saisi takaisin, vaikka vihdoin hävittäisi minut tuli hirmuinen, sekin turhaksi vain jäisi, jos rakkautta tunne en.

Arvoitusta katselemme niin kuin peiliin hämärään. Vielä hiipuu rukouksemme, liekki sammuu pimeään. Rakkaus on ensimmäinen, rakkaus on viimeinen. Jälkeen taisteluiden näiden me nähdä saamme kasvot sen.