Runopiirissä Eeva Kilpi oli suosituin

Tänään oli runopiirissä sellainen päivä, että Eeva Kilven runoja oli tosi monella runopiiriläisellä. Minä olin ainoa, jolla oli muuta kuin Kilpeä. Minulla oli sitä Anna-Mari Kaskista, jota minulla on viime aikoina ollut. Minusta on mukavaa olla runopiirissä, kuunnella runoja, joita en ole koskaan kuullut. Kilven runot ovat kivoja kuunnella, ne eivät sovi minulle.

Kirjoittajapiirissä oli mukavaa! Karavaani kulkee!

Kirjoittajapiirissä oli niin mukavaa, että sitä oikein odottaa joka kerta! Olin kirjoittanut tekstin, joka kertoi siitä, millaisia ajatuksia minulla oli tulipalon jälkeen. Ihmiset olivat tyytyväisiä tekstiini, vieruskaverini sanoi, että olin osannut tiivistää sen hyvin. Olin käynyt Vankkurivehmaan kotisivuilla, laittanut palautetta sivuista, kuviakin kävin katsomassa. Vesa kertoi, että 25-vuotisjuhlatreffien kuvat ovat myös tulossa nettiin. Niitä kuvia katsoessa tuli heti mieleen, että voisin itsekin käydä Vankkurivehmaalla, vaikka sitten heidän kanssaan!

Maanantai Kaffemukissa, hyvä mieli Halikossa!

Tänään kuulimme Kurkolan Seijan ja Sepon tarinoita lähettivuosilta, se oli kyllä tosi mukavaa! Seppo näytti itse tekemänsä DVD-levyn, se oli kyllä niin hieno! Kyselin, missä päin Etiopiaa Halikon seurakunnan nimikkolähetti Tuija on, Seija kertoi hänen olevan Airan alueella. Halikossa hautausmaan kausityöntekijät ovat nyt viimeisen viikon töissä, he laittoivat havunoksia seurakunnan hoidossa oleville haudoille. Olin lähellä muljauttaa nilkkani, en huomannut ollenkaan, että lehdet olivat liukkaita jalkani alla. Viikonloppuna kirkossa oli paljon tapahtumia, maailman parhaalla suntiolla riitti siivousurakkaa. Tulipalon aiheuttama paha mieli oli vielä päällä, mutta oli se lientynyt parista viime päivästä.

Ihana sunnuntai!

Tänään oli mukava olla Halikon kirkossa laulamassa, nautin siitä tavattomasti. Sehän sai minun ajatuksiani oikein mukavasti pois siitä tulipalosta. Ja kun oli vielä sadonkorjuun kiitosjuhla, sekin sai minua hieman piristymään. Johan sitä oli aika hyväntuulinen lähtiessä, kun Veijo-suntio saa kaikki ympärillään olevat ihmiset tosi hyväntuulisiksi. Minun lisäkseni hän sai hyvälle tuulelle työkaverinsa Eijan ja tämän miehen Erkin. Esirukouspyynnön vaihtoehtoja olisi ollut vaikka miten paljon, mutta nyt koin, että kaikkien tulipalossa menetyksiä kokeneiden ihmisten puolesta olisi hyvä rukoilla. Ensin ajattelin, että onko se nyt sopivaa rukoilla oman seurakunnan ihmisten puolesta Halikon kirkossa, mutta rukous ei koskaan katso aikaa eikä paikkaa. Tarkkailin parvelta kirkkosalin hyörinää, kyllä oli paljon ihmisiä!

Nerolla on jo yli kolmesataa ääntä!

Nerolla on jo yli kolmesataa ääntä, vaikka kuvat ovat olleet vasta neljä päivää! Nerosta tykkäävät kaikki muutkin kuin vain me!

Maailman ihanin kissanpentu! Alfa

Maailman ihanin kissanpentu löytyy Halikon kirkonkylältä. Sen nimi on Eemeli ja se asuu ystäväni Johannan kanssa. Se on muuten punainen, mutta nenänpää, rinta ja tassut ovat valkoiset. En ole ikinä nähnyt niin ihanaa kissanpentua kuin tämä Eemeli on. Ai niin, nythän on syksyn 2007 Alfa-kurssin viikonlopputapaaminen, sekin muistui mieleemme. Minä ajattelen Eemeli-kollia, tein hänelle runonkin:

Eemeli on Johannan kulta,
maailman paras kollipoika. Sanoo
mau, mau, mau, kehräilee hurr hurr!

Ilta kotona...

Ilta on ihana tässä kotona ja Nerkun kanssa. Enää en ole surrut Saloton kohtaloa, tosin vieläkin hiukan harmittaa. Messina-juotavaa oli mukava siemailla ja onnellisesti olen ollut lenkilläkin. Paikkoja on, kirjasto, Kaffemuki, Halikossakin voi käydä morjenstamassa ystäviä. Uusien tilojen suhteen olen tosi luottavainen. No, kaikkea tapahtuu....

Syysruno 2007

Joka ei ole kotoisin mistään,
hän kotia etsii etsimistään.

Jos missä on ovi,
hän kelloa soittaa,
hän sisälle koittaa,
vaan taloon ei sovi.

Vihdoin hän kulkee yksin tiellä
ja valkean linnun kohtaa siellä.
Lintunen laulaa tällä tapaa:
Oi miten ihanaa on olla vapaa!

Koti on meillä kaikkialla
Jumalan avaran taivaan alla,
iltatuulessa, pauhussa myrskyn,
vaahdossa meren kuohuvan tyrskyn,
leskenlehdellä, sammalen sylissä,
maailman kaikissa kylissä.

Anna-Mari Kaskinen

Tosi surullista....

Ei olisi voinut surullisemmin perjantaipäivä alkaa. Lähdin kello yhdentoista aikaan kaupungille, ihmettelin, miksi paikkuri ei menekään Sillankulmaan, mihin se normaalisti menee. Kulkiessani Helsingintietä huomasin heti syyn, miksi se meni torille. Yöllä oli ollut tulipalo ja pelastuslaitos oli sulkenut Helsingintien kahden korttelin matkalta. Kaikkein surullisinta tässä tulipalossa on se, että kun Salotto on ollut kävijöilleen ja työntekijöilleen kaikki kaikessa, nyt sitä ei enää ole. Kai sille joku paikka löytyy jostain päin kaupunkia... Aila kertoi Lidian olleen poissa tolaltaan, no, kai sitä nyt on, kun tulee ja huomaa, että tuli on tuhonnut kaiken. Minäkin olin, kyynelsilmin kerroin Alangon Karille, että paikka on ollut minulle tärkeä. Kari rauhoitteli minua, että paikka löytyy ihan varmasti. Yhdestä jutusta olin iloinen, se oli se, että sain ostettua toisen tölkillisen Messina-juotavaa, josta pidän kovasti.

Keskiviikko kotona

Minulla oli varsin merkillinen keskiviikko, kun Tammisillekin saattoi mennä kylään! Meillä oli mahdollisuus siihen nyt, kun ei tarvinnut mennä runopiiriin. Siinä se aika hurahti niin, että äiti joutui hoputtamaan minua ja minä en saanut takkiani kunnolla kiinni, koska vetoketju oli jäänyt kankaan väliin. Musiikkiakin on tullut tässä päivän aikana kuunneltua. Nero on saanut aika paljon ääniä, kun olen laittanut hänen kuviaan Ilta-Sanomien lemmikkisivuille. Torstaina voi olla, että kahdensadan äänen raja menee rikki. Minusta oli mukava lukea kommentti, joka oli tullut samana päivänä, kun olin lähettänyt kuvia. Minusta Nero on tosi hieno kissa!

Unohtumaton kesä!

Kesäni oli niin unohtumaton! Pääsin kulkemaan Kokkilan lossilla, sain tehdä sen oikein monta kertaa kesän aikana. Olin tuttavieni Lumian ja Saulin kanssa vajaan viikon heidän mökillään, nyt sain Saulin ottamat kuvat. Aloitin kesäni Angelniemen kirkkoonsoututapahtumassa, kuten olen jo moneen otteeseen tehnyt. Neljä viikkoa kirkkoonsoudun jälkeen Pertti oli uudelleen lossilla, hän muisti helluntain. Kesällä olin ensimmäistä kertaa Halikon seurakunnan suuressa lähetysjuhlassa, siinäkin kohdassa sain kulkea lossilla. Yhdessä Reijon kanssa toin terveiset Suomen Lähetysseuran vuosijuhlasta, se oli hurjan mukavaa!

Maanantaina...

Kävin Halikon ystäviäni morjenstamassa, kun en ollut muutamaan päivään ollut. Arvelin, että nyt olisi hyvä hetki, kun naiset eivät ole kuin korkeintaan viikon vielä töissä. Siellä he hääräsivät sireeniaitaa leikaten ja lehtiä haravoiden. Minulla oli tosi mukavaa kertoessani laivamatkasta, oli mukavaa kulkea hautausmaalla. Ylittäessäni tietä seurakuntatalon kohdalla Veijo tuli matkailuautonsa kanssa minua vastaan. Kaffemukissa oli partioasiaa, kun Pesosen Pertti, eläkeläissuntio, kertoi oman partiolaistarinansa. Oli se aika mielenkiintoista, kun on itsekin ollut partiossa. Minusta on mukavaa, kun on näitä vierailijoita, varsinkin Pertin vierailu oli tosi kivaa. Kiitos Halikon ystävilleni ja Pertille hyvästä maanantaipäivästä!

Perjantai-iltana

Kotona on mukava olla. En ole koskaan ollut niin hyvällä mielellä kuin nyt. Ei olisi kiva liikkua perjantaina kaupungilla, koska Aspergerin takia saan olla varuillani, etten saa turpiini. Kyllä mä hyväksyn sen, että hoitajien palkkoja pitää korottaa, mutta konsti (irtisanoutuminen) on aikamoisen järeä. Palkankorotuksen kyllä hyväksyn, mutta en irtisanoutumista. Kyllästymisenkin ymmärrän ihan hyvin...

Iloinen mieli torstaina!

Lenkillä oli mukava kulkea! Olin katsonut pienen matkaa Harry Potter-elokuvaa, se oli tosi hyvä, melkein kuin kirja! Syyslomaa on ollut koko ihana viikko, onneksi ei ole tarvinnut mennä kansalaisopistolle. Eihän sitä olisi päässyt Moision kouluunkaan, jos olisi yrittänyt! Olin iloinen, kun päivällä kaupungista tullessani huomasin sateenkaaren. Nyt on kissammekin nauttinut, kun on ollut pari päivää kotona. Kaupungilla ollessani en voinut tajuta, että vaikka olen ollut pari päivää kotona laivareissun jälkeen, olen ollut tosi väsynyt. Ei se haitannut, mutta ei nyt kahden kotona olon päivän jälkeen olla enää väsyneitä!

BatBite Isabella!

Laivalla oli tosi mukavaa! Oli hyvä mieli koko matkan! Minä nukuin kuin tukki tiistaiaamuun seitsemään asti, äiti oli herännyt vähän väliä yön aikana. Ihmettelin, miten sitä nukkuikin niin hyvin, kyllä minäkin laivalla ollessa saatan herätä monta kertaa yössä. Matkan aikana sain puhua ruotsia, kun näin tuttavani, jota en ollut moneen vuoteen nähnyt. Olimme tyytyväisiä, kun saimme Mariskoolin ja Aalto-maljan oikein reippaasti maahintoja edullisemmin, olimme keränneet leimoja ostaessamme tax free-myymälästä. Nerokin sai tuliaisia reissulta, hän sai Whiskas-tuliaispakkauksen, jossa oli karkkia ja lelu, johon voi laittaa karkkia. Tiistai meni kokonaan laivalla, saaristomaisemia ihaillessa.
Kun laivalla kulkee, sitä nauttii merestä ja saaristosta. Vuorokausi on ihan hyvä aika olla laivassa, ehtii sitä siinäkin ajassa merimaisemasta nauttia. Tiistaina äiti otti BatBite-drinksun, josta hän ei tykännyt ollenkaan. Olen iloinen, että sain lähteä, Maijan Matkojen kanssa on mukava lähteä. Annoin Maijalle korttipakan, jossa oli lintujen kuvia, toivottavasti hän muistaa minut pasianssia pelatessaan. Mergus-lauttakin tuli meitä vastaan!

Laivalle...

Kai tosta laivareissustakin täytyy olla pikkiriikkinen maininta... Anyway, laivalle ollaan menossa ja kivaa on, toivottavasti. Toivottavasti sitä osaa olla niin hyvin, ettei äidin tarvi hävetä silmiä päästään mun kanssa.

Sunnuntai...

Olin aamulla Halikon kirkossa, oli tosi kivaa olla Riitta-kanttorin lauluryhmässä. Harjoittelin kanttorin kanssa vähän virsiä, kun olin ehtinyt niin aikaisin kirkolle. Kyllä olikin kylmä, paikka paikoin uuden asfaltin päällä oli mustaa jäätä. Vanhemman asfaltin päällä sitä ei ollut ihan niin paljon. Tuttu McLouis-matkailuauto oli taas huoltorakennuksen takana, maailman paras suntio oli sen kanssa liikenteessä. Aamulla Arto oli kans liikkeellä, hän oli ollut ovien edustoja puhdistamassa. Kivelän naisväki oli kirkossa, kun Sannilla oli rippikoulu. Ihmettelin, kun Pekka ei ollut, mutta hän oli lossilla. Meinattiin lähteä lenkille, mutta ulkona satoi. Eihän sitä viitsi kastua!

Lauantai

Oli mukava tulla kotiin, kun kynttilät paloivat keittiön ikkunassa. Äiti oli Perniössä, minä olin lentopalloa kannustamassa. Nero oli tosi tyytyväinen, kun tulin. Hän kehräsi niin kovasti, että tunsin sen. Hän oli tietysti onnellinen, kun harjasin häntä. Eikä minua haitannut ollenkaan, vaikka Piivolley hävisikin ottelun, tappio tuli hyvän taistelun jälkeen.

Hetkestä siinneitä ajatuksentynkiä

Joskus tuntuu, että elämä
on täynnä pieniä hetkiä.
Joka kerta niistä sikiää ajatuksentynkiä,
joita ei edes huomaa. Miksi ihmeessä
elämä on sellainen, että yhdestä suuresta
ajatuksesta sikiää monta pientä tynkää,
niistä pienistä sikiää vielä pienempiä!

1-2-3!

Nyt se sitten on, testi siitä, miten hyvin kannustaminen on kohdillaan, miten hyvin sitä jaksaa muiden mukana. Onhan se hienoa, kun saa kannustaa oikein sydämen kyllyydestä. Samalla meidän TPS-fanien tulee seurattua Tepsin otteita kiekkoliigassa. Piivolleyn kannustaminen on tosi hieno juttu, mä pidän siitä tosi kovin. En ole oikein ajatellut muuta viimeisinä parina päivänä ennen tätä matsia. Kaikki huutaa: 1-2-3!

Bolivia-dokumentista heränneitä ajatuksia

Kyllähän se dokkari aika paljon ajatuksia herätti, sitä se totta vieköön teki! Intiaanit eivät oikein ymmärrä sitä, että köyhyyden poistaminen vie aikaa. He haukkuivat kansanedustajansa aivan pataluhaksi, sitä voisi kuvata suorastaan vainoamiseksi. He sanoivat häntä valehtelijaksi, vaikka hän oli yrittänyt parhaansa. Köyhille ihmisille mikään ei tunnu riittävän, vaan koko ajan vaaditaan kansanedustajiltakin aivan mahdottomia. Köyhyys pitäisi poistaa muutamassa päivässä, ei ymmärretä, että siihen voi mennä monta, monta vuotta! Toisaalta kärsivällisyys loppuu, kun on monta vuotta kärsitty köyhyydestä. Mutta myös valtio tarvitsee rahaa ja hyväkuntoisen, vakaan talouden, eihän se muuten pysty auttamaan niitä, joilla on kaikkein huonoimmat elinolosuhteet. Minusta dokumentti näytti sen, että kun maalle annetaan aikaa, se voi toipua huonoistakin ajoista.

Lauantai

Tänään se sitten on, Piivolleyn ensimmäinen kotipeli. Sitä ennen täytyisi saada huusholli kuntoon, ettei se ole kuin sikolätti illalla, kun pelin jälkeen tulee kotiin. Äiti lähtee Mummin kanssa kauppaan lauantaina, kun Ukki on vanhainkodissa. Kysyin äidiltä, onko hän menossa Ukkia katsomaan, hän vastasi, että kyllä hän on. Minun täytyy lähteä ihan omia aikojani peliä katsomaan, mutta kuitenkin niin, että ehdin viideksi hallille. Kuinka mukavaa on, kun saa lähteä hyvillä mielin, toivottavasti Piivolley voittaa ensimmäisen kotipelinsä!

Runopiirin kanssa Turussa

Runopiirin kanssa oli mukava lähteä Turkuun,
Olin kuuntelemassa opettajaani Riittaa ja
hänen ystäviään Turun lausuntakerhosta.
Kotiin tullessa olin täynnä iloa,
kun kirjakahvila oli niin ihana!
Laitilan juomatehtaan juotavaa otin ja
hyvältä se maistui!

Perjantaipäivä

Ihan tavallinen perjantaipäivä tää oli, kaikkine pienine sanomisineen ja ohjeineen. Äiti pauhasi minua lattialle lojumaan jääneistä likaisista pikkuhousuista. Miksi en koskaan meinaa muistaa, että likaiset alusvaatteet kuuluu laittaa suoraan pesukoneeseen? Likaiset alusvaatteet eivät kuulu huoneen lattialle lojumaan. Minusta tuntuu mukavalta olla kotona, kun kaikki ovat kotona. Oli hauska päivä!