Aamufiilistä marraskuussa

No, on tää aika mukava päivä, kun olen lähdössä Perniöön, meidän seurakunnan kehitysvammaisten kirkkopyhään. Täytyy vaan toivoa, että kaikki olisivat yhtä iloisia pyhästä kuin mitä itsekin olen, kovasti ainakin pidän siitä, että saan mennä suvun historiaa täynnä olevaan kirkkoon. Ensi viikosta en vielä ole ihan varma, mutta uskoisin, että Vladi kysyy multa, minne olen menossa. Se jäi parilta päivältä pois, torstailta sen takia, kun hän oli koulutuksessa, perjantaina lähdin sen verran aikaisin, etten ehtinyt nähdä häntä. Mutta jospa näkeminen onnistuisi nyt!