torstaina, lokakuuta 22, 2009

Eihän se ole kuin yksi tunti!

Ja siitä täytyy nostaa noin hirvittävä äläkkä! Kun mulla on vähän sellainen paha tapa nostaa äläkkää kaikesta, mikä on vähänkin erilaista, liekö sitten toi Asperger syynä siihen, en tiedä. Enkä usko, että toi yhden tunnin pois ottaminen vaikuttaa meidän matinean harjoitteluun kovin pajon, olihan meillä viime keväänäkin silleen, että yksi tunti ennen viimeistä matineaharjoitusta oli vapaana. Mitenkään uutta vapaapäivän pitäminen ei minulle ole. Mutta sen tiedän, että runoesitystä on mukava valmistella, aikaisempien vuosien kokemuksella lähden tätä juttua tekemään!

Ei kommentteja: